Rakkauden voima ja vaikeus

Kivi-juhlien teemana oli kesällä 2017 Rakkausjuhla.

Kahdesta Aleksis Kiven pienoisnäytelmästä koostuvassa esityksessä on tuolle
nimelle katetta runsain mitoin. Tarjolla on kaunista katsottavaa, reipasta
dialogia ja ajankohtaista sisältöä parin tunnin verran. – Ja mainiot loppuhuipennukset!

Molemmissa näytelmissä keskeisenä aiheena on rakkaus: Kihlauksessa rakkauden
vaikeudet, Yössä ja päivässä rakkauden voima ja kauneus.

Aleksis Kiven tekstin ja taiteilijaprofessori Atro Kahiluodon sovituksen
ajankohtaisuus yllättää. Esitys ei ole vanhan muistelua, vaan se osuu suoraan
tähän päivään.

”Tässä tapahtuu tänäpän kihlaus”

Kihlaus on selvemmin komedia. Nimensä mukaisesti kyse on kihlauksesta, jota
puuhataan Aapelin ja Herrojen Eevan kesken. Aapeli (Erkki Herola) ja Eenokki
(Juha Latvala) ovat kraatareita (=vaatturi, räätäli) ja vanhoja nuoria-miehiä,
kuten ”täkstiin” on Kivi merkinnyt.

Heidän oppipoikansa Jooseppi on kolmas mies. Hän on fyysisesti ja henkisestikin
näistä vikkelin (Akseli Lehtinen!). Jooseppi huomaa ensimmäisenä, että ”kyllä
siitä nyt toinen elämä nousee tähän huoneeseen”.

Eevaa mehevästi esittävä Irja Rättö pitää miehet hyvin otteessaan. Miehet hämmästelevät
naisen luontoa, jota ”emme koskaan opi tuntemaan”. Kivi luonnehtii Kihlauksessa
ajattomasti sukupuolten – ehkä oletettuja - erityispiirteitä ja rakkauden
olemusta.

Lopputuloksen voi arvata, mutta kiinnostavien vaiheiden kautta siihen
päädytään. Aapelin tuntemus näiden kommervenkkien jälkeen on, että ”Onneton
päivä! Onpa sydämmeni kuin leikattu kahdeksi kappaleeksi”.

Vastakohdat ja yleisön oivallukset tosikkomiesten ohi rakentavat komiikkaa.
Kieli on kansan puheenpartta sekä herrasväen ja ruotsalaisperäisten sanontojen
tavoittelua.

Rakkaus avaa silmät ja tekee sovinnon


Riidat ja konfliktit vaivaavat meidän aikaamme. Yössä ja päivässä naapurukset ovat
olleet pitkään riidoissa, mikä tekee Mannilan pojan Tapanin (Julius Lehtinen)
ja Keimon sokean tyttären Liisan (Senni Kaavinen) seurustelusta salasuhteen.

Salaperäinen kansannainen Kerttu (Lea Hirvasniemi-Haverinen), jota Kivi
nimittää ”erääksi vanhaksi akaksi”, tuo uutta näkökulmaa tuohon vihan keskelle.


Viha näyttää tekevän sokeaksi, josta rakkaus parantaa. Rakkaus avaa silmät ja
tuo sovinnon perheiden välille.

Liisa saa näkönsä ja ihmettelee, että ”tämä on siis maailma, ihmisten asunto”. Niin,
miksei myös enkelten? Maailman ainutlaatuisuuden kuvaus perustelee meille
jälleen kerran, miksi tämä upea maailmamme tulee säilyttää, niin luonto kuin
sopu ihmisten välillä.


Liisa Ida Ahlbergin jalanjäljissä

Musiikilla on tärkeä osa ja siitä vastaa Jarmo Romppanen. Rooleihin on jälleen
kerran löydetty mainioita esittäjiä. Liisa Senni Kaavisella on maineikas
kollega, kun itse Ida Ahlberg näytteli Liisaa ensi kerran näytelmää esitettäessä
vuonna 1874.

Taaborin perinteen mukaisesti osa näyttelijöistä on kasvanut nuorten
teatterista aikuisten puolelle. Taaborin mäellä aistii nopeasti myös
yhteishengen, josta vuosi vuoden perään ammennetaan mainioita elämyksiä.

Ensi-ilta oli 30. kesäkuuta ja esitykset jatkuivat 17.–22. elokuuta.

Kihlaus on Nummisuutarien ja Seitsemän veljeksen jälkeen kolmanneksi eniten
Suomen teattereissa esitetty Kiven näytelmä. Taaborilla Kihlaus on nyt
viidennen, Yö ja päivä ensimmäisen kerran.

Markku Jalava